Luistelutyylissä ja perinteisessä hiihdossa on eroja

Hiihtämään oppiminen on meille suomalaisille perinteisesti helppoa. Hyvän tekniikan hallitseminen vaatii kuitenkin harjoitusta. Tekniikan kehittäminen on tärkeää, sillä hyvä tekniikka tekee hiihdosta tehokkaampaa. Eri hiihtotyylit kehittävät kehon eri lihasryhmiä.

Maastohiihto jaetaan kahteen eri tyyliin: perinteiseen ja vapaaseen tyyliin. Usein vapaasta tyylistä puhutaan myös luisteluhiihtona. Aloittelijoille perinteinen tyyli on usein helpompi. Kun suksien hallinta paranee ja kunto kohenee, voi alkaa opetella luisteluhiihtoa. Molempien tyylien hallitseminen tekee hiihdosta monipuolisen harrastuksen.

Perinteinen tyyli sopii valmiille latu-urille

Hiihdossa on tärkeää oppia liikkumaan suksilla oikeassa asennossa. Hiihtäminen vaatii tasapainon hallintaa, oli kyse sitten perinteisestä tai vapaasta tyylistä. Pelkkä suksilla seisominen voi olla hyvä testi aloittelijalle, ja tasapainoa voi kehittää esimerkiksi hiihtämällä ilman sauvoja. Perinteinen tyyli muistuttaa kävelyä, ja useimmille perinteinen tekniikka onkin hallitseva hiihtotyyli. Kun molemmat tekniikat on opittu, ne tekevät hiihdosta sujuvaa ja miellyttävää. Hiihtomaailmassa puhutaan ladun lukemisesta. Se tarkoittaa sitä, että tyyliä vaihdellaan ladun mukaan, ja näin hyödynnetään tyyliä oikeissa paikoissa.

Perinteisessä tyylissä eteneminen tapahtuu niin, että sukset osoittavat suoraan eteenpäin. Perinteisessä tekniikassa on erilaisia tekniikoita ja rytmejä, jotka sopivat erilaisiin maastoihin. Vuorohiihto on useimmille tuttu tekniikka, sillä se muistuttaa kävelyä ja juoksua, ja usein hiihdon opettelu aloitetaankin vuorohiihdon opettelulla. Vastakkaiset käsi ja jalka liikkuvat yhtä aikaa eteen tai taakse, ja vauhtia potkaistaan vuoron perään suksella. Vuorohiihdon potkua kannattaa harjoitella ilman sauvoja, jotta potkuun saa tehokkuutta. Vuorohiihto sopii loiviin ja jyrkempiinkin mäkiin, hiihtäjän kunnosta riippuen.

Klassinen tasatyöntö on oikein hallittuna tehokas perinteisen tyylin tekniikka. Tasatyönnössä kehon liikeradat ovat laajoja. Sukset liukuvat valmiilla latu-uralla vierekkäin, ja vauhtia työnnetään sauvoilla. Tasatyöntö sopii alamäkiin ja tasaiseen maastoon, kun luistoa on hyvin. Yksipotkuinen tasatyöntö tapahtuu, kun jokaisen tasatyönnön jälkeen suksea potkaistaan taakse. Pohjan pito antaa vauhtia. Haarakäyntitekniikkaa kannattaa kokeilla erityisen jyrkissä ylämäissä. Haarakäynti muistuttaa rytmikästä kävelyä tai juoksua. Sukset ovat V-asennossa, ja suksien kulmaa kannattaa muutella mäen jyrkkyyden mukaan.

Vapaa tyyli antaa lisää vapautta

Myös vapaassa eli luistelutyylissä on erilaisia tekniikoita. Kun luistelutyylin harjoitteleminen alkaa kiinnostaa, kuntohiihtäjän kannattaa katsoa netistä opetusvideoita, jotta tyylin eri tekniikat selkiytyvät. Perusluistelu on tekniikka, jonka hiihtäjä tavallisesti oppii ensin, kun vapaa tyyli alkaa kiinnostaa.

Tekniikkaa kutsutaan kansan suussa kuokaksi, sillä käsien liike muistuttaa kuokintaa. Sauvoja työnnetään, ja työntöpuolen suksia liu’utetaan melkein samanaikaisesti. Kehon liike on epäsymmetrinen, sillä liukuvan suksen puoleinen sauva työnnetään pidemmälle. Tekniikka sopii ammattihiihtäjien mukaan ylämäkiin ja hitaisiin, raskaisiin keleihin.

Lisäksi on olemassa hiihtäjien mukaan nimettyjä luistelutekniikoita. Wassberg-tyyli on saanut nimensä Thomas Wassbergilta. Tekniikassa jokaiselle potkulle tehdään tasatyöntö. Tekniikka vaatii hyvää tasapainoa, ja kilpahiihtäjät käyttävät tyyliä loivissa ylämäissä ja kiihdytyksissä. Torgny Mogrenin mukaan nimetty Mogren on kaksipotkuinen tekniikka. Siinä tasatyöntöä seuraa molempien jalkojen luistelupotku.

Kilpailuissa tekniikkaa käytetään tasamaalla ja loivissa alamäissä, ja kuntohiihtäjille tekniikka sopii esimerkiksi verkkaiseen jäähiihtoon. Luistelutyyliin lukeutuu myös sauvoitta hiihto, jossa luistellaan suksilla. Sauvoilla ei tehdä työntöjä.

Oikeat varusteet eri tyyleihin

Luistelussa ja perinteisessä tyylissä käytetään välineitä, jotka poikkeavat hieman toisistaan. Hiihtoharrastuksen alkuun pääsee oikeastaan melkein millaisilla varusteilla tahansa, mutta kun hiihtoharrastuksesta on tullut vakiintuneempaa ja kun tekniikka on kehittynyt, kannattaa varusteisiin kiinnittää huomiota. Kokeneelle kuntohiihtäjälle uusien välineiden hankinta on tärkeä satsaus, ja eri vaihtoehtoja kannattaa tutkia huolellisesti.

Mieti, millä tyylillä hiihdät eniten. Perinteiseen tyyliin sopivan suksen löydät laskukaavalla oma pituutesi plus 15 – 25 cm. Perinteisen tyylin sauvan pituus on noin 0,85 x hiihtäjän pituus.

Luistelutyylissä tarvitaan pidempiä sauvoja. Toisaalta suksien täytyy olla jäykemmät ja lyhyemmät. Luistelutyylin suksien valintaan on myös olemassa laskukaava. Sopivan suksen pituus on oma pituutesi plus 10 – 15 cm. Luistelumonojen varret ovat korkeammat, sillä nilkka tarvitsee enemmän tukea luistelussa. Samoin siteiden täytyy olla vankemmat ja jäykemmät, jotta liikerata pysyy optimaalisena.

Jos omasta tyylistä ei ole selkeää käsitystä tai jos hiihtää yhtä paljon molemmilla tyyleillä, kannattaa hankkia molempiin lajeihin sopivia, ns. combi-välineitä.

Opettele lukemaan latua

Eri tyylit ja tekniikat sopivat erilaisiin maasto-olosuhteisiin. Perinteisen ja luistelutyylin harjoittelussa olennainen osa on opetella lukemaan latua eli käyttämään ja vaihtelemaan tyylejä maaston, kelin ja halutun vauhdin mukaan. Tekniikoiden sujuva vaihtelu tekee hiihtämisen harrastamisesta monipuolisen kuntoilumuodon. Omaa päivän kuntoa on helpompi kuunnella, kun tekniikassa on vaihtelun varaa.

Tyylejä ja tekniikoita vaihtelemalla vauhtia voi kiihdyttää ja toisaalta välillä rauhoittaa, jolloin yksittäinen hiihtolenkki toimii jo tehokkaana harjoituksena. Hiihtäjä oppii kuuntelemaan maastoa, ja hiihtämisestä voi tulla jopa meditatiivista.

Eri tyylit tekevät hiihdosta elämän mittaisen harrastuksen

Hiihto sopii kaikille, iästä ja kunnosta riippumatta. Moni oppii perinteisen tyylin jo lapsena. Perinteisen tyylin etu on se, että vauhtia ja hengästymistä pystyy säätelemään. Perinteisellä tyylillä hiihdettäessä on mahdollista nauttia talvisesta luonnosta, vaikka oma kunto olisikin huono. Tyyli sopii siis jopa vanhuksille. Vapaa hiihtotyyli on raskaampaa ja vaatii hiihtäjältä enemmän tasapainotaitoa kuin perinteinen tyyli. Vapaata tyyliä kannattaa harjoitella, sillä se tuo hiihtoon lisää haasteita. Hyvän hiihtotekniikan hallinta on avain tehokkaaseen ja taloudelliseen hiihtoharjoitukseen.

Leave a Comment